Does responsibility provide bang for the buck? Tuoko eettisyys euroja pöytään?
Recently, we had the opportunity to talk to members of the Finnish Family Business Network. The day’s topic was the impact of reputation and responsibility on business. There was a good deal to talk about, and the discussion with this smart lot of people—whose contribution through their firms to Finnish society is beyond measure—was incredibly fruitful. This is my morsel of the topics covered.
Late economist Milton Friedman has received a great deal of criticism in recent years. He is often quoted purporting that business people calling for desirable social ends to business are ‘preaching pure and unadulterated socialism.’
‘Businessmen who talk this way are unwitting puppets of the intellectual forces that have been undermining the basis of a free society these past decades,’ Friedman (New York Times Magazine, 1970) says.
But times they are-a-changing. In this decade, Porter & Kramer (HBR, 2011) presented their idea of creating shared value. In a nutshell, the idea is that, due to a change in society and our value base, successful enterprises will at a strategic level commit to benefit society around them through their operations.
But is this the case? Do we have examples of organisations that operate in this manner? Do we actually have proof that responsible business converts to financial benefits?
The answer, in short, is, ’yes’.
There’s plenty of evidence in the vast databank collected by T-Media, with more than 100,000 individual enterprise appraisals. But that’s by no means all. In fact, Whelan & Fink (HBR, 2016) performed a meta-analysis on around 200 pieces of research on the topic. Their findings draw a reasonably compelling picture.
First, nine out of ten of the 200 studies analysed conclude that good Environmental, Social and Governance (ESG) standards lower the cost of capital. Almost the same proportion of studies show that good ESG practices result in better operational performance. Eight out of ten research reports indicate that stock price performance is positively correlated with good sustainability practices
Second, Top 100 sustainable global companies experienced significantly higher mean sales growth. Two-thirds of consumers believe they ‘have a responsibility to purchase products that are good for the environment and society’.
Third, companies could charge higher price premiums of up to 20% based on positive corporate responsibility performance. Morale was 55% better in companies with strong sustainability programs—and employee loyalty was 38% better. Firms that adopted environmental standards had seen a 16% productivity increase.
Admittedly, it’s not as exciting to talk about databanks as it is about individual companies. Therefore, let’s look at a firm that has brought responsibility to the core of its stakeholder communications. Please note that I’m not taking a political stand either here or there (although evidence suggests it might be beneficial!).
On Sunday, 3 September 2018, sportswear and equipment manufacturer Nike launched an advertising campaign featuring (American) football player Colin Kaepernick.
In 2016, Kaepernick had become a symbol of the movement targeting race-biased police aggression and President Trump as he, together with other players, refused to stand up for the US national anthem preceding an NFL match. Allegedly as a result of the manifestation, Kaepernick was left without a follow-up contract in NFL. Kaepernick eventually sued the league for collusion against his participation in the league.
And the cash register bursts into a happy song.
In their Q2 (Sep to Nov 2018) report for the fiscal year 2019, Nike Inc. states that the sales of the Nike brand had gone up 14%. Nike attaches strong sales performance to a broader initiative including a successful digital transformation programme. So, let’s look at the share price.
On Monday, 4 September 2018 Nike’s share price (in NYSE) took a knock of 3% in a single day.
But in the following days, the share price surged to an all-time high. At the time of writing, March 2019, it’s even higher. The top rate has been beaten repeatedly.
This takes place in a volatile market. During the same timeframe, Dow Jones Industrial Average and Nasdaq 100 Tech are down.
To look at an individual stock, Amazon, in its hegemonic position in digital retail, has lost almost a quarter of its share value.
Congratulations, should you have bought Nike stock just before, or right after, the Kaepernick campaign launch. You’re seeing supernormal gains. Is it possible that Nike’s campaign, built on a foundation of corporate social responsibility and purpose, is behind the success? Whelan & Fink’s meta-analysis implies that it could…
Oh yes, on Friedman. Most pundits seem to have missed what he also says in the article referred to above. He states that a business needs ’to make as much money as possible while conforming to the basic rules of the society, both those embodied in law and those embodied in ethical custom.’
Isn’t he, in fact, talking about the very same thing as Porter & Kramer more than 40 years later? Isn’t it interesting that Nike’s decision to flaunt Kaepernick as a head figure finds justification in Friedman’s words?
No wonder that more and more enterprises are looking at responsibility and sustainability as a business driver. And where the big ones go, the little ones will want to follow.
What you’re witnessing is the Great Sustainability Transformation.
Jirimiko Oranen
Olimme hiljattain Perheyritysten liiton jäsentilaisuudessa keskustelemassa maineen ja vastuullisuuden merkityksestä liiketoiminnan menestykselle. Asiaa oli paljon. Keskustelu viisaan, yhteiskuntaamme rakentavan osallistujakaartin kanssa oli hedelmällistä. Tässä oma purkuni tilaisuudessa puhutusta.
Edesmennyt taloustieteilijä Milton Friedman on ollut rajun kritiikin kohteena. Usein siteerataan hänen ajatustaan siitä, että liiketoiminnan yhteiskunnallisia etuja peräänkuuluttavat johtajat ovat ”julkean sosialismin […] järjettömiä sätkynukkeja” […], jotka kaivavat maata vapaan talouden jalkojen alta. (Friedman, New York Times Magazine, 1970)
Ajat kuitenkin muuttuvat. Tällä vuosikymmenellä Porter & Kramer (HBR, 2011) esittivät ajatuksensa yhteisen arvon luomisesta (creating shared value). Tiivistäen heidän näkemyksensä on, että yhteiskunnan ja arvojen muutoksen seurauksena menestyviä yrityksiä ovat ne, jotka strategisella tasolla sitoutuvat tuottamaan omalla toiminnallaan hyötyä ympäröivään yhteiskuntaan.
Onko näin? Olisiko esimerkkejä yrityksistä, jotka toimivat näin? Onko todisteita siitä, että vastuullinen liiketoiminta tuottaa liiketoimintahyötyä?
Lyhyt vastaus kuuluu:
On.
Todisteita löytyy kosolti esimerkiksi T-Median valtavasta, yli 100 000 yksittäistä yritysarviota kattavasta datapankista. Mutta onpa evidenssiä muuallakin. Whelan & Fink (HBR, 2016) tekivät parisensataa aihetta koskevaa tutkimusta ruotineen meta-analyysin. Sen anti on yksiselitteistä luettavaa.
Yhdeksän kymmenestä analysoidusta tutkimuksesta osoitti, että todennetut ympäristö- ja sosiaalisen vastuun sekä hyvän hallinnon käytännöt alensivat organisaation pääomakustannusten hintaa. Melkein yhtä moni tutkimus kertoi, että vastuulliset käytännöt paransivat yrityksen operatiivista tehokkuutta. Kahdeksan kymmenestä tutkimuksesta näytti, että vastuullisen liiketoiminnan ja myönteisen osakekurssikehityksen välillä on vahva positiivinen korrelaatio.
Kestävään kehitykseen sitoutuneet yritykset kykenivät kasvattamaan myyntiään tehokkaammin. Mikä kytkeytynee siihen löydökseen, että kaksi kolmasosaa kuluttajista kokee jopa velvollisuudekseen ostaa tuotteita, jotka ovat ympäristöllisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä.
Yritykset, jotka pystyvät osoittamaan vastuullisuutensa, kykenevät veloittamaan tuotteistaan ja palveluistaan jopa 20 % korkeamman hinnan. Vastuullisissa yhtiöissä työmoraali oli 55 % korkeampi kuin verrokeissa.
Työntekijöiden uskollisuuskin oli 38 % korkeampi. Ja korkeita ympäristöstandardeja noudattavien yritysten tuottavuus on noussut 16 %.
On toki tylsempää puhua datamassoista kuin yksittäisistä yrityksistä. Sen vuoksi esimerkki firmasta, joka on asettanut vastuullisuuden sidosryhmäviestintänsä ytimeen. Huomaathan, että en ota poliittista kantaa (vaikka todisteiden valossa ehkä kannattaisi!).
Sunnuntaina 3.9.2018 urheiluvälinevalmistaja Nike julkisti uuden kampanjansa keulakuvan: amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Colin Kaepernick.
Vuonna 2016 Kaepernick nousi rotuperusteisen poliisiväkivallan ja Donald Trumpin vastaisen mielenilmauksen symboliksi polvistuttuaan yhdessä muiden pelaajien kanssa NFL-ottelua edeltävän USA:n kansallislaulun aikana. Mielenilmauksensa seurauksena Kaepernick jäi ilman jatkosopimusta San Francisco 49ers -joukkueen kanssa. Kaepernick haastoi NFL-liigan oikeuteen syyttäen sitä salaliitosta sopimuksen uusimista vastaan.
Ja kassakone alkaa laulaa.
Nike, Inc. kertoi tilikauden 2019 toisen kvartaalin (09-11/2018) raportoinnissaan Nike-brändin myynnin kasvaneen 14 %. Mutta kuten yhtiökin raportoinnissaan toteaa, myyntimenestyksen taustalla on myös muun muassa menestykäs digitaalisaatio-ohjelma, jolla yhtiö on päässyt lähelle kuluttajia. Katsotaanpa pörssikurssia…
Maanantaina 4.9.2018 Niken osakekurssi (NYSE) putosi 3 % yhden päivän aikana.
Seuraavina päivinä osakekurssi kuitenkin kohosi kaikkien aikojen korkeimpaan arvoonsa. Tätä kirjoitettaessa, maaliskuussa 2019, yhtiön osakekurssi on vieläkin korkeammalla. Huippuhinta on kirjoitettu uusiksi monta kertaa.
Tämä tapahtuu volatiililla markkinalla. Samalla aikajaksolla esimerkiksi Dow Jones ja amerikkalaisia teknologiaosakkeita kuvaava Nasdaq 100 -indeksi on pudonnut, kuten OMX Helsinkikin. Yksittäisistä osakkeista digitaalisessa taloudessa lähes hegemonia-asemassa oleva Amazon on menettänyt arvostaan miltei neljänneksen.
Nikeä ennen Kaepernick-kampanjan lanseerausta – tai heti sen jälkeen– ostaneet nauttivat supernormaalista, eli epätavallisen suuresta kurssikehityksestä. Voiko olla, että yhteiskunnallinen markkinointi on siivittänyt Niken menestykseen? Whelan & Finkin meta-analyysi antaisi viitteitä siitä, että näin voi olla…
Ai niin, Friedmanista vielä. Useimmilta näyttää menneen ohi hänen toteamuksensa samassa artikkelissa, johon yllä viittasin. Friedman sanoo, että yrityksen tehtävä on ”tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista, mukautuen yhteiskunnan pelisääntöihin, niin laillisiin kuin eettisiin näkökohtiin perustuviinkin.”
Friedman itse asiassa puhuu samasta asiasta kuin Porter & Kramer yli 40 vuotta myöhemmin. Ja Friedmanin argumentilla on perusteltavissa myös Niken päätös tarttua ajan eettiseen ilmapiiriin tuotemyynnissään.
Ei ihme, että yhä useampi yritys ymmärtää vastuullisuuden roolin bisneksensä draiverina. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suuri vastuullisuustransformaatio on käynnissä.
Jirimiko Oranen
