T-Media Relations blogi: Tulevaisuuden vastuullisuus
Olen työskennellyt nyt kuukauden T-Media Relations Oy:n kestävän tulevaisuuden johtajana. Uudesta työstäni ovat kirjoittaneet esimerkiksi Talouselämä ja Helsingin Sanomat.
Ensimmäinen kuukausi huipentui omalta osaltani T-Median Luottamus&Maine Awardsiin, jossa julkistettiin Suomen hyvämaineisimmat ja huonomaineisimmat yritykset. Pidin tilaisuudessa puheenvuoron tulevaisuuden kanssa yhteensopivasta strategiasta.
Vastuullisuus tulee ulos kaikkialta
Yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän vastuullisuutta. Myös yritysten maine ja sidosryhmätuki perustuvat yhä useammin vastuulliseen toimintaan. T-Median vuodesta 2013 toteuttamien Luottamus&Maine-tutkimusten yli 200 000 yksittäistä yritysarviota osoittavat, että asiakkaat ja muut sidosryhmät harkitsevat yhä tarkemmin, millaisten yritysten kanssa he haluavat olla tekemisissä.
Ympäristövastuu ja toimintaympäristön muutos on tunnistettu myös Suomen hallitusohjelmassa selkeästi. Alkaahan hallitusohjelma seuraavalla lauseella: “Ilmastonmuutos, globalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja teknologinen kehitys muuttavat Suomea ja maailmaa ehkä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin.” Hallitusohjelman tavoitteena on “luoda Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä”.
Aika loppuu kesken
Haasteena on, että planeetan rajat ylittyvät esimerkiksi lajikadon, typpi- ja fosforipäästöjen, maankäytön ja ilmaston lämpenemisen suhteen. Yksikään maa ei ole vielä saavuttanut korkeaa hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla. Ehkä Suomi voi olla tässä ensimmäinen.
Ilmastokriisin osalta näyttää pahasti siltä, että aika loppuu kesken. Nykymenolla hiilibudjetti on käytetty loppuun 8 vuodessa ja 2 kuukaudessa, jos haluamme estää ilmastokriisin kaikkein pahimmat seuraukset ja rajoittaa lämpenemisen 1,5 asteeseen. Hiilibudjettia havainnollistaa hyvin Finnwatchin laskuri.
“Nykymenolla hiilibudjetti on käytetty loppuun 8 vuodessa ja 2 kuukaudessa.”
Kansainvälisen ilmastopaneelin vuonna 2018 antaman arvion mukaan ilmakehään voidaan päästää enää 420 gigatonnia hiilidioksidia, jotta maapallon lämpeneminen jää 66 prosentin todennäköisyydellä alle turvallisena pidetyn 1,5 asteen verrattuna esiteolliseen aikaan. Hiilibudjettia syödään nyt 1 332 tonnin sekuntivauhtia. Tunnissa sitä on kulunut noin 4,8 miljoonaa tonnia ja vuorokaudessa noin 115 miljoonaa tonnia, joka on noin kaksi kertaa Suomen vuosittaiset päästöt. Jokainen päivä ratkaisee.
Tämä on sietämättömän lyhyt aika, ja vuosi 2030 tulee vastaan nopeasti. Yhtenä hallituskauden keskeisenä talouspolitiikan tavoitteena on se, että “hallituksen päätöksillä Suomi kulkee kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä”. Nykyisen ilmastotieteen valossa jopa tuo vuosi 2035 on liian myöhään. Puhumattakaan EU-tavoitteesta, jossa hiilineutraalisuus saavutetaan vasta vuonna 2050.
Tarvitsemme edelläkävijäyrityksiä
Hiilineutraalisuus ei toteudu ilman edelläkävijäyritysten toimia, jotka kirittävät ja mahdollistavat poliittista päätöksentekoa. Ilmastotoimet eivät tarkoita luopumista tai kurjistamista. Päinvastoin. Edelläkävijäyritykset ovat markkinavoittajia, jotka pääsevät laatimaan uusia pelisääntöjä. Toki, jos hommaa ei saada eteenpäin, ajaudumme hiilineutraalista kiertotaloudesta yhä vahvemmin kohti kieltotaloutta. Silloin edessä voi olla myös kurjistamista. Tai ainakin niin rajuja poliittisia toimia, että yritykset ja yksilöt eivät enää sopeudu muutokseen ja edessä on ilmastokriisin ohella myös demokratian ja talousjärjestelmän kriisi.
Vastuullisuus ilmastokriisin aikakaudella on sitä, että sisäisen vastuullisuustyön ohella tehdään ulkoista vaikuttamistyötä. Yrityksen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että oman hiilijalanjäljen laskennan ja minimoinnin ohella kannattaa miettiä, miten voi kasvattaa maksimaalista ekologista kädenjälkeä eli luoda positiivista ympäristövaikutusta omilla palveluillaan tai tuotteillaan. Tai se voi tarkoittaa sitä, että kun päästöt on saatu minimoitua ja loput kompensoitua, tehdään aktiivista vaikuttamistyötä, jotta yhteiskunnalliset rakenteet saadaan tukemaan entistä tiukemmin vastuullista yritystoimintaa. Nyt ei ole aika vastustaa. Nyt on aika vauhdittaa.
“Sijoittajat odottavat yhä useammin, että vastuullisuus on kiinteä osa strategista liiketoimintaa.”
Lainsäädännön vaatimusten täyttäminen ei vastaa enää sidosryhmien odotuksia vastuullisesta yritystoiminnasta. Sijoittajat odottavat yhä useammin, että vastuullisuus on kiinteä osa strategista liiketoimintaa. Todellinen johtajuus on sitä, että ollaan toimialan edelläkävijä ja suunnannäyttäjä sekä uusien markkinoiden ja ekosysteemien luoja.
Kuten Suomen hallitusohjelmassa todetaan: “2020-luvun maailma tarvitsee edelläkävijöitä. Ekologisesti kestävä Suomi näyttää tietä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Edelläkävijänä Suomi voi olla kokoaan suurempi ihmiskunnan yhteisen haasteen ratkaisemisessa. Suomalaiselle tutkimukselle, osaamiselle, innovaatioille ja yrityksille tämä avaa uusia mahdollisuuksia. Luonnonvarojen käyttö on suhteutettava kestävän kehityksen tavoitteisiin.”
Vastuullisuushorisontti karkaa kauemmaksi
Haasteena on myös se, että vastuullisuushorisontti karkaa yhä kauemmaksi. Rima, joka pitää ylittää ollakseen kelvollinen yhteiskunnallinen toimija, nousee yhä ylemmäksi. Kunnianhimoinen
vastuullisuusteko kaksi vuotta sitten tuntuu nykypäivänä laimealta. Sidosryhmille ei riitä, että pakkaus on entistä ympäristöystävällisempi, jos tuote sen sisällä on ympäristölle haitallinen.
Esimerkkejä kunnianhimoisista vastuullisuustoimista julkaistaan päivittäin. Ensimmäisen T-Media-kuukauteni aikana mieleeni on jäänyt monia uutisointeja. Ruotsalainen sanomalehti päätti kieltää fossiilifirmojen mainokset sivuillaan. Australiassa iso joukko insinöörejä ei halua työskennellä fossiiliprojekteissa. Helsingin yliopiston ravintolat (UniCafe) päättivät lopettaa naudanlihan tarjoilun. Honda päätti luopua fossiiliautojen valmistuksesta Euroopassa vuoteen 2022 mennessä, ja ohjelmointialan yritys tarjoaa työntekijöilleen työsuhde-etuna ilmastopäästöjen kompensoinnin istuttamalla metsää.
Yksittäinen kunnianhimoinen teko ei kuitenkaan riitä. Vastuullisuuden pitää olla läpileikkaava osa päivittäistä liiketoimintaa. Vaikka tekisikin hyviä ja konkreettisia yksittäisiä tekoja sekä viestisi niistä aktiivisesti, saattavat eri sidosryhmät, kuten ympäristöjärjestöt, toimittajat tai sijoittajat tarttua yrityksen muuhun perustoimintaan, jos se ei itsessään täytä nykyisiä vastuullisuusodotuksia.
Onnistumisen resepti ilmastokriisin aikakaudella
Greta Thunbergiä mukaillen emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme konkreettisia tekoja. Toivoa on kaikkialla, kun ryhdymme toimeen. Ison haasteen edessä positiivinen viesti on tärkeä. Sen sijaan, että toteamme kaiken menevän päin helvettiä, uskon 5-vuotiaan lapseni tekemään mielenosoituskylttiin. Hän on halunnut kirjata siihen tekstin: “Olette kaikki ihania”.
Onnistumisen kannalta tärkeitä eivät ole ne asiat, joita teet silloin tällöin. Tärkeitä ovat asiat, joita teet säännöllisesti. Ainoat yritykset, jotka eivät koskaan epäonnistu, ovat niitä, jotka eivät koskaan yritä mitään. Vastuullisuustyössä onnistumiseen tarvitaan lopulta yllättävän vähän taitoa ja osaamista. Paljon enemmän tarvitaan halua ja innostusta eli motivaatiota. Kaikkein eniten tarvitaan kuitenkin häpeämätöntä toimintaa ja tekemistä. Sitä, että uskalletaan yrittää ja hyväksytään, että aina homma ei mene nappiin. Ainoat ihmiset, jotka eivät koskaan epäonnistu, ovat niitä, jotka eivät koskaan yritä mitään. Kuten Franklin D. Roosevelt on todennut: ainoa asia, jota meidän on pelättävä, on pelko itse.
“Kaikkein eniten tarvitaan kuitenkin häpeämätöntä toimintaa ja tekemistä.”
Ensimmäisen kuukauden aikana uudessa työssäni olen ehtinyt olla jo monessa mukana. Suurten yritysten ja organisaatioiden vastuullisuustyön vauhdittaminen on antoisaa. Samalla olen yllättynyt siitä, miten pitkällä monien yritysten vastuullisuustyö tällä hetkellä jo on. Toisaalta valitettavan moni junnaa menneisyydessä. Ilmastokriisin aikakaudella kaikkien on liikuttava nopeasti. Itse haluan auttaa niin edelläkävijöitä kuin takamatkalta ponnistaviakin. Jos emme onnistu kaikki yhdessä, häviämme kaikki. Häviämme yhteisen elinkelpoisen planeetan.
Leo Stranius
Kestävän tulevaisuuden johtaja
T-Media Relations
+358 40 754 7371
leo.stranius@t-media.fi
